”Renkaat kiinni” – Apple Watch liikkujan ranteessa

Apple Watch ranteessa. Kaikki mitä liikkuva ihminen tarvitsee aktiivisuuden ja liikunnan seurantaan? Ja mitä iloa koko seurannasta on yleensäkään, vai onko?

Mainokset

Joidenkin mielestä kaikenlaiset aktiivisuusrannekkeet ja samaa asiaa tekevät äly/urheilukellot ovat turhia ja/tai aiheuttavat jopa stressiä käyttäjälleen, kun tulee paineita saada vaikkapa jokin askelmäärä käveltyä joka päivä. Toiset tekevät urheilusuoritusten mittauksella tiedettä, ja tallentavat otsa rypyssä kaiken datan mitä treeneistään pystyvät mittaamaan, ja surevat tekniikan pettämistä silloin kun matkaa tai keskisykettä tai pyöräilyn kampikierrosten minuttikeskiarvoa nopeusalueella 25…30 km/h ei saanutkaan talteen joltain lenkiltä…

Minä? Olen jossain näiden ääripäiden välillä. Minusta on mukavaa, kun liikunnasta jää jotain todistusaineistoa talteen. Pidän liikuntapäiväkirjaakin, ilman sen kummempaa syytä tai tavoitetta, siitä on vain päässyt tulemaan tapa. Ja päivittäinen aktiivisuuden mittaaminenkin tuntuu mukavalta, ja sillä on jonkinmoista kiritysvaikutustakin sellaisina päivinä, kun oikein laiskottaa.

IMG_4942
Pitkä kävelylenkki koiran kanssa + juoksulenkki samana päivänä + muutenkin aktiivinen päivä = yllättävän paljon matkaa yhtenä päivänä

Minulla on ollut Apple Watch (malli 1) käytössä jo pari vuotta. Ostin omani kesällä 2015 jo hiukan ennen sen myynnin alkamista Suomessa, bulvaanin kautta Saksasta. Olin kovasti utelias Apple Watchista jo heti kun se julkistetiin syksyllä 2014. Se kiinnosti kuntoilijana, Apple-kehittäjänä (”Kutya Timer”) ja myös ammatillisesti.

En juurikaan käytä muiden kuin Applen omia appeja Apple Watchissa. Ehkä pitäisi, mutta parin käyttövuoden aikana lähes poikkeuksetta erilaiset appit ovat osoittautuneet pettymyksiksi: Yleensä ne ovat iPhone-sovelluksen jatkeita, ja iPhone-sovellus itsessään on tyypillisesti selvästi miellyttävämpi ja nopeampi käyttää samaan tarkoitukseen. Taidan olla tylsä, vanha ja ajattelultani rajoittunut…no eikun, kyllä monien appien Watch-laajennukset usein tuovat kivaa pikkulisämaustetta toiminnallisuuteen, mutta yhtään Ei-Apple-appia minulla ei taida olla käytössä, joissa käyttö tapahtuisi etupäässä tai pelkästään kellon kautta.

IMG_4730
”Renkaat kiinni” – Kesäkuussa joka päivä! Vaan eipäs mennytkään – löydätkö minä päivänä jäi vajaaksi? 🙂

Pidän liikuntapäiväkirjaa (sähköisesti, sovelluksena HeiaHeia), mutta en ole pitkään aikaan ole ollut turhan tarkka mistään matkoista, ajoista, sykkeistä tai nostetuista painoista/toistoista, kirjailen noita ylös kyllä, mutta aika suuripiirteisesti. Ehkäpä juuri siksi olen kokenut, että Apple Watch on varsin riittävä ”treenikaveri” minun tarkoituksiini, kun siitä on samaan aikaan iloa iPhonen jatkeena muussa käytössä. En ole jaksanut kiinnostua Polarin, Suunnon tai Garminin high end -tuotteista.

Applen perustoiminnallisuudet liikkujalle koostuvat kahdesta eri sovelluksesta: ”Harjoittelu” on tarkoitettu liikuntasuorituksen seurantaan ja tallentamiseen. Se siis pistää talteen matkaa, aikaa, nopeuksia, sykkeitä ym. ”Aktiivisuus”-sovellus on päällä koko ajan: Se tallentaa askelia ja mittaa myös (omalla tavallaan) liikunnalla kulutettuja kaloreita. Näiden lisäksi se seuraa noustuja kerroksia ja kuinka monta kertaa käyttäjä on noussut seisomaan päivän aikana. Tämä viimeinen ominaisuus on minusta melko huvittava, ja tuntuu suunnatun amerikkalaisille möhömahoille, jotka juuttuvat pitkiksi ajoiksi sohvan pohjalle sipsipussin kanssa.

Käytin vuosia pyörä- ja juoksulenkkien tallentamiseen iPhonen Cyclemeter-appia (nimestään huolimatta sopii juoksuun mainiosti siinä kuin pyöräilyynkin), mutta Apple Watchin tultua ranteeseen olen siirtynyt kokonaan Watchin oman ”Harjoittelu”-appin käyttäjäksi. Sovelluksena se sisältää vain aivan yksinkertaisimmat perustoiminnallisuudet, mutta ne ovat riittäneet minulle oikein hyvin. Aika, matka, nopeus/”tahti”, sykkeet (josta seuraavassa kappaleessa lisää…), ”keskitahti” ja iPhonen mukana ollessa myös reitti (Watch 2:ssa on gps itsessään, joten se ymmärtääkseni tallentaa reitin ilman iPhonenkin apua).

IMG_4672
Apple Watchin kellotauluun saa halutessaan näkyviin aktiivisuusrenkaat. Tässä nähdään yhdellä silmäyksellä, että liikuttu on, mutta ei ole noustu seisomaan vielä kovin monta kertaa, höh. Pitkä sunnuntaiaamun kävelylenkki siis takana!

Sykemittaus Watchissa on oma lukunsa. Siihenhän voisi kytkeä sykevyönkin, mutta enpä ole juurikaan vaivautunut. Mutta jos olisin oikeasti kiinnostunut sykkeistä lenkkien aikana, niin kyllä kannattaisi. Apple Watchin ranteesta tapahtuva sykemittaus kun ei (minulla) toimi kovinkaan hyvin. Ensinnäkin se on hidas, toisin sanoen lukema laahaa lenkillä koko ajan jäljessä, tai siis siitä ei saa tietää hetkellistä sykettä, ihan miten vain. Toiseksi, lukemat ovat vähän väliä ihan täyttä puutaheinää ja huuhaata. Kävellessä saattaa kertoa sykkeen olevan 150, kun totuus on ranteesta itse mitaten 90. Mittaushan tapahtuu optisesti ihon päältä, ja tuon toimivuus on epäilemättä henkilökohtainenkin juttu (minulla on epäyhteensopiva käsi?). Minun kohdallani siis toimii…sanotaanko ehkä tyydyttävä miinuksen arvoisesti. Luulen että suoritusten keskisyke on aika ok, mutta hetkelliset arvot siis jotain ihan muuta.

”Aktiivisuus”-sovellus on minusta kiva, kunhan sen näyttämiä juttuja ei rupea seuraamaan hampaat irvessä ja tosissaan. ”Aktiivisuus” siis tallentaa nimensä mukaisesti päivittäisen aktiivisuuden: Askeleet, liikunnalla kulutetut kalorit, noustut kerrokset/metrit, jalan kuljetun matkan. Kellon normaalinäyttöön saa näkyviin ”aktiivisuusympyrät”, joista yhdellä vilkaisulla näkee missä suurinpiirtein mennään, omaan ”päivätavoitteeseen” verrattuna.

Otsikon ”ympyrät kiinni” tarkoittaa aktiivisuuden kolmen tyypin toteutumista omaan päivätavoitteeseen nähden: Uloin ympyrä on ”liikkuminen”, joka nimestään huolimatta tarkoittaa aktiivisten kalorien kuluttamista päivätavoitetta vastaan. Keskimmäinen ympyrä on ”liikunta”, joka tarkoittaa liikuntaminuttien kertymistä päivätavoitteeseen nähden.  Ja kolmas on aiemmin mainittu vähän huvittava ”seisominen”, siis montako seisomaannousua on tullut tehtyä tavoitteseen nähden. Joka päivä siis pitäisi saada ”ympyrät kiinni”, eli kaikki kolme päivätavoitetta täyteen.

Koiran tultua perheeseen olen ruvennut kävelemään säännöllisesti, päivittäin ja siis paljon, kuten aiemmassa jutussa kirjoitin. ”Renkaat” pääsääntöisesti menevät kiinni melkein joka päivä, joskus jo ihan aamustakin, ihan vain kävelemällä. Puolitosissani olen myös yrittänyt saada ehjiä viikkoja ja kuukausiakin aikaan.

”Renkaat kiinni” toteutuessaan tarkoittaa myös yhden itselleni asettaman tavoitteen toteutumista: Yritän huolehtia siitä, että otan 10000 askelta päivässä, satoi tai paistoi, oli kiire tai ei.

Jos päivään sisältyy vähän pitempi juoksulenkki ja normaalit koirakävelyt, lukemat ovat joskus aika muhkeitakin: Sitä huomaa liikkuneensa jalan vaikkapa 30 kilometriä.

Mutta entäs salitreeni ja Apple Watch?? Lyhyesti sanottuna: En käytä. Eli salitreenit eivät tallennu Watchiin ollenkaan ja ovat poissa tuosta aktiivisuusmittauksesta myös. Kaikkien näiden ”aktiivisuusmittarien” ongelmahan on se, että ne mittaavat liikettä ja sykettä. Ja joku maastaveto tai kyykky ei liikettä kuitenkaan sisällä havaittavia määriä ja sykekin nousee vain hetkellisesti. Lopputulos: Aktiivisuusmittarit mittaavat vain tietyn tyyppistä aktiivisuutta, ja tuo on vain pakko hyväksyä. Kaikkea liikunnallista elämäänsä siis ei saa Apple Watchilla tai vastaavalla laitteella talteen!

Apple Watchissa ”harjoittelu”-appissa on vaihtoehto ”muu liikunta”, joka ymmärtääkseni mittaa liikunnan tehoa sykkeen kautta. Salitreenissä tuokaan ei siis toimi, sillä voimatreenissä joku keskisyke ei kerro…niin…yhtään mitään.

Minulla on salitreenin suhteen yksi erityinen syy olla treenaamatta Apple Watchin kanssa: Kahvakuulat ja ranteessa oleva laite eivät sovi mitenkään yhteen. Kuula tekisi selvää jälkeä sekä ranteessa olevasta laitteesta, että myös allaolevasta ranteesta. Salille mennessä Apple Watch siis jää pukukaappiin.

Apple Watchiin on rakennettu kaikenlaisia kannustustoimintoja: Tavoitteiden toteutumisista, ennätysmääristä liikuntaa tai ”pitkistä putkista” saa ”palkintoja”. Välillä laite tervehtii kannustus/kehumisviesteillä. Ehkäpä aloittelevaa liikkujaa nuo vähän innostavatkin, itseäni nuo viestit lähinnä huvittavat.

iPhonen puolelta Apple Watchin tallentamia tietoja voi tarkastella Aktiivisuus-appilla ja Terveys-appilla. Ihan juuri äskettäin satuin löytämään ”Tempo”-nimisen sovelluksen, joka osaa tehdä juoksu/kävelylenkeistä vähän analyysiäkin. Ilmainen versio kertoo perusjuttuja, maksullinen tilaus sitten paljon muutakin.

IMG_4108
Päivittäisiä kävely/juoksumatkoja touko-kesäkuulta. ”Kymppi” taisi mennä omien jalkojen varassa joka päivä.

 

 

 

 

Eipäs lintsata niissä intervalleissa!

Yritän kerran-pari viikossa koiralenkillä juosta intervalleja, pelkän kävelyn sijasta. Teen siis DogHIITiä kuten aiemmin kirjoitin :-).

Olen tähän asti tehnyt sitä fiilispohjalta, eli en ole juossut ajastinta vastaan. Siis tyylillä, ”nyt tämä mäki täysillä ylös” tai ”kovaa tuolla näkyvän puun luokse”. Nyt sattui lenkille kesämökin lähellä lammen ympäri tehty noin kilometrin pururata, ja ajattelin tehdä treenin vähän systemaattisemmin. Kun kuntotestistäkin tuli mukava VO2max, niin jospa sitä saisi vähän vielä petrattua… :-/.

Minulla on ranteessa Apple Watch, mutta sattuneesta syystä päätin kuitenkin käyttää iPhonessa toimivaa Kutya Timeria, johon kirjoitin pikaisesti yksinkertaisen rutiinin: Minuutti juoksua, minuutti hölköttelyä, kymmenen kierrosta. Pistinpä vielä puheenkin appissa päälle, saadakseni äänikomentoja pelkkien piippausten sijasta.

fullsizeoutput_2a80

Havaintoja ja opetuksia: Ajastin on julman rehellinen treenikaveri. Huomasin jo toisella tai kolmannella vedolla, että minulla on taipumus lopettaa vedot fiilispohjalta jossain 40 sekunnin jälkeen. Varmaan jokin hapotusraja tai ties mitä tulee siinä vastaan? Mutta ajastinpa kertoo että ”paina paina” ts. lahjomattomasti vaatii kiskomaan asetetun täyden minuutin.

Sama taukojen kohdalla: Kun on menossa intervalli nro 7…10, nuo minuutin hölkät/kävelyt tuntuvat yllättävän lyhyiltä lepojaksoilta. Ja tietenkin tuo intervallien määrä: Fiilispohjalta olisin varmaan jättänyt vedot johonkin seitsemään…kahdeksaan, kun homma rupesin oikeasti tuntumaan kovalta.

 

Työmatkakuntoilua: Lontoon South Bank

Työmatkoja tulee nykyisin eteen aika harvakseen. Nyt sellainen osui pienen tauon jälkeen kohdalle, kohteena yksi mielikaupungeistani: Lontoo.

Konferenssi, johon osallistun pidetään hotellissa aivan Westminster Bridgen vieressä, ja majoitus on samassa paikassa. Westminster Bridgen toisessa päässä on Big Ben, eli aika keskeisellä paikalla ollaan! Ihan vieressä on London Eye, Dungeon ja muita turistipyydyksiä.

Englannissa kello on kaksi tuntia kotimaata perässä, joten täällä jos missä on helppoa lähteä aamulenkille. Siispä suunnistin hotellin ovesta ulos klo 5:50 aamulenkille South Bankille.

 

Jos juoksulenkissä on ikinä ”fiilistä”, niin nyt sitä löytyi. Lähtö London Eyen vierestä, jolkottelua joen rannassa olevaa kävelyreittiä (”Jubilee Walkway”) pitkin Tower Bridgelle asti, siellä portaita pitkin sillalle (oli ihan pakko kiivetä), ja samaa reittiä takaisin. Olisi voinut kokeilla vaihtaa joen puolta paluumatkalla, mutta eipä tullut mieleen tällä kertaa, siellä sitäpaitsi autot menevät vieressä, joten ehkäpä ei kannatakaan. Matkaa kertyi 8 km.

 

Juoksun ohessa näköpiirissä vilisi kaikenlaisia random-nähtävyyksiä: Parlamenttitalo, Big Ben, London Eye, St. Paul’s. Ja reitti menee Lontoon siltojen ”who-is-who:n” läpi myös. Välillä kävelytie hyppää hiukan sivuun joenrannasta.

 

Yksin tuolla ei tarvitse juosta: South Bank näkyy olevan todella suosittu aamulenkkipaikka, liikkeellä ovat sekä turistit että paikalliset, ja ”jäniksiä” juoksuun on tarjolla koko ajan. Eikä tarvitse luulla liikoja omasta vauhdistaan, oikeita tosijuoksijoitakin näkyi paljon, menevät sellaista kolmen tonnin cooper-vauhtia, ilmeisesti koko lenkin. Paikalliset luulen tunnistavani repuista: Työmatkalenkkeilyä vaihtopaidan ja alusvaatteiden kanssa?

 

Hyväntuulisen elokuvan ”Love Actually” yksi kohtaus kuvattiin South Bankin puistonpenkeillä. Liam Neeson kävi keskustelua pikkupojan kanssa rakastumisen kamaluudesta juuri täällä.

IMG_4432

Työmatkat väkisinkin rikkovat tuttuja liikuntakuviota, ja sehän on vain hyvästä. Itse jään liian helposti jää junnaamaan viikosta toiseen samoja treenejä, vaan näillä reissuilla rutiini menee poikki.

Jos ehtii työagendalta kuntoilla (joskus tekee tiukkaa), se on käytännössä aina erilaista kuin normipäivinä. Ja se on hieno juttu! Ja jos kuntoilu jää ajanpuutteen takia, sekin on itse asiassa useimmiten vain hyvä asia, ainakin kaikille niille meistä, joilla on taipumusta ”treeninarkomaniaan”: Tulee helposti tehtyä liikaa, liian kovaa ja liian usein. Pitää osata pitää todella ”löysiäkin” viikkoja.

585FF04B-E34F-409A-9EFA-D55384148BCB

Tällä kertaa hotellissa on myös sali (ei ihan pahimmasta päästä hotellisaleja) ja ”Spa”, eli 15-metrinen uima-allas. Ehkä kokeilen toisena aamuna. [Edit: No en kokeillut, päädyin uudestaan hölkkäämään joenrantaa, kun se on niin rentouttavaa ja aamu oli jälleen kaunis]

Eikä tässä vielä kaikki. Nyt oli illalla aikaa käydä kaupungilla shoppailemassa, eli tuli hiukan käveltyäkin. Apple Watch kertoo tätä kirjoittaessa illalla hotellissa, että päivään mahtui 22000+ askelta, yli 20 km on siis tullut mentyä jalan tänään…kuntoilua sekin. Tuo siis toki sisältää aamun juoksulenkin, mutta toistakymmentä kilometria tuli mittariin juoksun päälle. Pasta Carbonara -ateria bruschettalla ja punaviinillä tuntui ihan ansaitulta.

fullsizeoutput_2978

DogHIIT™

Olen jo pitkään käyttänyt HIITiä (high intensity interval training, jos termi olisi jollekin vieras) yhtenä treenimuotona, yleensä salilla, kahvakuulilla, kehonpainolla ja vähän levytankoliikkeilläkin.

Joskus nuorempana sana ”intervalli” yhdistettynä ”treeniin” tarkoitti vain ja ainoastaan juoksemista. Vaan enpä ole juuri sprinttaillut viime vuosi…ööö…kymmeninä. Ok, pallopeleissä tulee liikuttua vikkelään, samoin lähiölätkähöntsäilyssä luistimilla. Mutta varsinaiset HIITit ovat olleet ohjelmistossa vain salilla, tai mökillä ”mökkisalilla” ulkoilmassa. Luulen että sama pätee moniin muihinkin kunnostaan huolehtiviin: Salilla käydään ja lenkkeillään, mutta ei vedetä juuri koskaan juosten ”niin paljon kuin irtoaa”.

img_4053-1
DogHIITin starttiviivalla.

Perheeseen tuli stabyhoun-koiranpentu Mila viime syksynä ja minulle on tullut tavaksi tehdä reilu kävelylenkki koiran kanssa joka aamu. Pennun kasvaessa ja kevään edetessä lenkit kestävät jo tunnin – kuudelta ulos ja seitsemältä takaisin sisälle puuronkeittoon.

Video: Joo…todellista sprinttausta. Eli vähän ripeämmäksi juoksuksi homma menee ensimmäisten pyrähdysten jälkeen. Mutta pulssi nousee ja sitähän tässä haetaan. Tuossa sentään mennään ylämäkeen (seli-seli ;-))

Mila on oppinut kulkemaan vapaana ja pysymään lähettyvillä, ei tietysti voi olla vapaana kuitenkaan ihan missä vaan. Tämän ansiosta kävelyt eivät ole sellaista roikkumista talutushihnassa, kun koira nuuskii mitä milloinkin, vaan päästään oikeasti etenemään. Isäntä kävelee eteenpäin ja koira vetää siksakkia tiellä ja sen reunoilla.

Keksinpä sitten eräänä aamuna, että voisi hyvinkin yhdistää kaksi asiaa – koiran ulkoilutuksen ja juoksuintervallit. Annoin omassa liikuntakirjanpidossani hommalle nimen ”DogHIIT”. Resepti on tällainen:

  1. Herätys 06:00, koiralle ruokaa ja itselle verkkarit päälle
  2. Kävellään n. 1…1,5 km koiran kanssa, koira saa tehdä aamubisnekset rauhassa
  3. Turvallisella alueella (meillä on siis sellainen lähellä kotia) koira vapaaksi hihnasta ja sprinttailu voi alkaa. Ko. alueella kyllä on lenkkeilijöitä paljonkin, mutta yleensä ei ketään noin aikaisin aamulla.
  4. Juostaan 8-12 reipasta intervallia, kestona sellainen 30…60 sek. Fiiliksen mukaan enemmän tai vähemmän. Ei ole niin tarkkaa. Ja koira tykkää! Juoksee vierellä tai edessä mukana ja on innoissaan.
  5. Kävellään takaisin kotiin. Aamupuuro kiehumaan.

Koiran kannalta luulen että tällainen yhdessäkuntoilun muoto on parempi kuin hölkkääminen (jota pennun kanssa ei pidä tehdä ollenkaan pitempiä matkoja). Koirahan luontaisesti ottaa tuollaisia intervallikiihdytyksiä milloin mistäkin syystä.

Isäntä saa vastaavasti hiukan (tai paljonkin) kävelyä kovemman treenin vähän kuin puoli-ilmaiseksi. Aamulenkin teho nousee ja ymmärtääkseni jo ihan muutamallakin pyrähdyksellä elimistö saadaan ”hyvään” tilaan jo heti aamusta.

Keski-ikäiselle isännälle juokseminen ”kovaa” on varmaan silloin tällöin tehtynä hyvästä. Ihmisen luontaista toimintaa on aina ollut juosta välillä niin paljon kuin koivista irtoaa, joko pakoon tai saaliin (tai vastakkaisen sukupuolen…) perässä. Nykyihmiseltä tuo vaan tahtoo jäädä pois ohjelmistosta. Sopivasti (pari-max kolme kertaa viikossa) annosteltuna voisi kuvitella, että tämä DogHIIT edistää siis terveyttä/säilyttää liikuntakykyä.